Vihapuhe on vaihteeksi tapetilla. Sille pitäisi nyt tehdä jotain. Kovempia rangaistuksia vaaditaan, sosiaalisen median vastuuta penätään, ja Yle järjestää teemaillan, tottahan toki.
Katsoin teemailtaa sikäli kun pystyin. Ja on sanottava, että jos ohjelman tarkoitus oli vähentää vihapuhetta ja sen motiiveja, ei pahemmin olisi voinut mennä metsään.
Ensinnäkin: vihapuhe määriteltiin melko lailla yksi yhteen rasismin kanssa. Ohjelmasta saattoi saada sen käsityksen, että vain maahanmuuttajiin kohdistuva törkypuhe on iso yhteiskunnallinen ongelma. Tällä ykkösmediamme korostuneen puolueellisella asenteella kahtiajakautuminen vain jyrkkenee, ja näin vihapuheen alkusyytä vain kasvatetaan ja kasvatetaan. ”Syö p***aa ja kuole” on ihan yhtä lailla vihapuhetta, riippumatta minkä värinen ihminen sen sanoo.
Uhriutumissyytösten uhallakaan en malta olla siteeraamatta muutamaa itseeni kohdistuvaa vähemmän mairittelevaa kommenttia. ”Olet saatanan lähettiläs”, ”sinun kaltaisesi rasisti ei ansaitse kunnioitusta” tai ”no sinähän olet vain yksi geenien tuotoksen sairas heikkolahjainen” kuulostaa minun korviini ihan vihapuheelta, mutta ei taida median hellimän vihapuhemääritelmän mukaan olla sitä. Tai: entisen rakkaan ystäväni sivulla hänen kirjailijapiireissä sivistynyt kaverinsa viittasi minuun näin: ”tunnen ihan kuin perussuomalaisen ummehtuneen löyhkän”, minkä jälkeen hänen toinen hyvin suvaitsevainen kulttuuripiirikaverinsa ihmetteli, miten tämä voi olla missään tekemisissä kaltaiseni ”ihmishirviön” kanssa.
Kukaan minunlaiseni vihapuheen kohde ei kuitenkaan ikinä tulisi kutsutuksi Ylen vihapuheohjelmaan, koska olen tavallinen syntyperäinen suomalainen, ja olen jossain määrin maahanmuuttokriittinen, kuten iso osa tavallisista suomalaisista (tai minkä tahansa maan kansalaisista ja osasta maahanmuuttajataustaisia itsejäänkin). Enkä tässä nyt tarkoita, että minulla Ylen ohjelmiin olisi mitään hinkua. Tarkoitan sitä, että jos Ylen toimittajat ja muutkin vihapuheesta huolestuneet ihan tosissaan haluaisivat rauhoittaa raivoisaa some- ym. -kuohuntaa, pitäisi aidosti kuunnella kaikkia osapuolia.
Ei tämä mielipiteiden asiallinen kohtaaminen somessa tapahdu, se on varmaa. Mutta se voisi tapahtua kaiken kansan edessä vaikka juuri siellä meidän kaikkien rahoittamassa Ylen keskusteluohjelmassa. (…ja olisiko liikaa toivottu, että Ylen ääniyhteydet pelaisivat myös silloin, kun maahanmuuttokriitikko, oli tämä sitten tavis, meppi tai presidentti, sanoo jotain toimittajien ideologian vastaistakin.)
Ehkä myös sen ”saunan taa” -mölisijän voisi saada vaikenemaan, jos joku saisi puettua asialliselle kielelle sen, mikä häntä saattaa askarruttaa. Kuten vaikkapa kysymyksen, miksi juuri Suomi ei voisi ottaa rajatarkastuksia edes väliaikaisesti käyttöön, kun muutkin maat ovat niin tehneet, tai, miksi hänelle televisiossa joku virkamies väittää, että ”kaikkien tulijoitten taustat tunnetaan” kun aivan ilmeisestikään tämä ei ole totta.
Uskon että tökeröönkin vihapuheeseen voi olla jokin ymmärrettävä syy, ja vaikka ”saunan taa” -puheet ovat huonoin mahdollinen tapa tuoda noita pohjimmaisia syitä esiin, niistä syistä itsestään täytyy silti keskustella julkisuudessa, ja mielellään asiallisesti. Jatkuva hymistelevä puhe ”erilaisuuden pelosta” tai ”syrjäytyneisyydestä” tai ”ennakkoluuloista” on ihmisten ajattelua aliarvioivaa, ja mikä surullisinta: tyhjillä hymistelyillä ja "suomalaisilla-rasisteilla-on-huono-itsetunto" -tyyppisillä kliseillä ei anneta mitään lääkkeitä siihen aggressioon, johon jatkuva asiakysymysten sivuuttaminen johtaa.
Haluaisin kuitenkin sanoa niille vihapuhujille, jotka kaatavat törkylastinsa maahantulijoiden päälle, että ei ole tulijoiden syy, jos järjestelmä on surkea. Kritiikki täytyisi kohdistaa päättäjiin, mikäli sanomista on.
Niille vihapuhujille taas, joiden mielestä minä itse (tai kaltaiseni) olen sairas, heikkolahjainen tai ”saatanan kätyri” tekisi mieli sanoa lapsuudesta tuttu ja täysin älyvapaa toteamus: ”joka toista haukkuu on ite!” – vai tulkittaisiinkohan sekin tässä tapauksessa vihapuheeksi?
