Torstaisessa Ylen A-teemassa oli teemana vihapuhe. Nimellisesti tarkoituksena oli miettiä keinoja, miten vihapuhetta voitaisiin vähentää, mutta todellisuudessa tarkoitus oli hyökätä suvaitsevaiston kanssa eri mieltä olevia vastaan.
Tämä näkyy hyvin siinä kun tarkastellaan mitä aiheita ohjelmassa otettiin esille. Vihapuhetta kyllä riittää puolin ja toisin, mutta nyt keskityttiin vain ja ainoastaan suvaitsevaiston kohtaamaan vihapuheeseen.
Toista näkökulmaa ei tuotu lainkaan esiin.
Ei puhuttu siitä, miten esimerkiksi kansallismielisiä on kohdeltu sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Heitä on solvattu ja halveksittu. Heistä on levitelty valheita, jotta saataisiin ylläpidettyä heistä kuvaa ali-ihmisinä.
Mukana oli ay-aktiivi, mutta ei puhuttu mitään siitä vihapuheesta, mikä ay-liikkeen puolelta on kohdistettu muun muassa osakkeenomistajia, yrittäjiä ja liittoihin kuulumattomia työntekijöitä kohtaan.
Ei puhuttu mitään radikaalien islamistien levittämästä vihapuheesta, jolla pyritään oikeuttamaan väkivaltaiset hyökkäykset kaikkia uskonnottomia ja muiden uskontokuntien edustajia vastaan. Tämä ei ole nykypäivänä mikään vähäpätöinen ongelma, sillä muslimit ovat tehneet lukuisia terrori-iskuja ympäri maailmaa eikä loppua niille ole näkyvissä.
Ei puhuttu mitään väkivaltaisten vasemmistoanarkistien muodostamasta uhkasta. Viimeisin esimerkki nähtiin Kaliforniassa muutama päivä sitten kun he estivät väkivaltaisesti ja paikkoja tuhoten sananvapausaktivisti Milo Yiannopoulosin esitelmän pitämisen yliopistolla. Tästä ilmiöstä massamedia saisi kantaa oman vastuunsa, sillä se on käynyt jatkuvaa vihakampanjaa Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia vastaan. Tämän vihakampanjan ansiosta monet ihmiset ovat saaneet käsityksen, että Trumpin kannattajat ovat ali-ihmisiä, joiden kimppuun saa hyökätä ihan vapaasti.
A-teeman ohjelmaan liittyen Ylen sivuilla julkaistiin myös juristi Jussi Karin haastattelu. Hän toi hyvin esiin sen, miten suvaitsevaiset pyrkivät oikeuttamaan oman vihapuheensa: he erottelevat "vihapuheen" ja "vihaisen puheen". Käytännössä ero on tietenkin se, että vihapuhetta on kaikki se, mikä kohdistetaan suvaitsevaisiin, ja vihaista puhetta on se, mitä suvaitsevaiset itse harrastavat.
Tämän määritelmän jälkeen onkin hyvä alkaa tuomitsemaan ihmisiä. Vihapuheesta vaaditaan kovia rangaistuksia, jopa vankeutta, kun taas vihaista puhetta kehotetaan vain sietämään, sillä "onhan sen kohde yleensä ansainnut sen".
Kari tuo myös esille suvaitsevaiston hokeman siitä, että niin kauan kuin ei ole ennakkosensuuria, sananvapaus ei ole vaarassa. Tämä on kuitenkin ihan älytön väite, ja sen kyllä tajuaa jos miettii asiaa vähän toisesta näkökulmasta. Mitä jos suvaitsevaiston pahin painajainen toteutuu jonain päivänä ja Suomea hallitsevat oikeasti äärioikeistolaiset ihmiset?
Ovatko suvaitsevaiset valmiita hyväksymään, jos vaikkapa homojen oikeuksien puolustamisesta saa sakkoja? Sanotaanko silloinkin, että "kenenkään sananvapautta ei ole loukattu, kuka tahansa saa levittää homosaatiopropagandaa ihan vapaasti, mutta jokaisen täytyy kuitenkin kantaa sanomisistaan vastuu, koska yhteiskunta on asettanut sellaisesta toiminnasta rangaistuksen"?
No ei varmasti. Suvaitsevaiset olisivat heti peräänkuuluttamassa oikeaa sananvapautta, eli vapautta sanoa myös sellaisia asioita joita joku ei halua kuulla. Ja tässä näkyy suvaitsevaiston kaksinaamaisuus: olemassaolevaa lainsäädäntöä puolustetaan vain silloin kun se palvelee omia etuja ja sitä vastustetaan kun se ei palvele. Mitään periaatteita ei ole, johon voidaan nojata kaikissa tapauksissa.
Suvaitsevaisto puolustaa sananvapautta vain silloin kun heidän omaa sananvapauttaan ollaan uhkaamassa – muiden ihmisryhmien sananvapautta saa kyllä heidän puolestaan rajoittaa. Sama ongelma näkyy monissa muissakin asioissa. Veronkierto on paha asia, paitsi jos ay-liike tekee sitä. Rasismia ei tarvitse vastustaa, jos tummaihoiset kannattavat sitä. Raiskauksista ei tarvitse pitää mitään meteliä, jos pakolaiset syyllistyvät niihin. Naisvihasta ei tarvitse välittää, jos muslimit lietsovat sitä. Väkivaltaiset mellakat ovat paha asia vain jos äärioikeistolaiset osallistuvat niihin, mutta jos vasemmistoanarkistit tekevät niin, se on ihan ok koska kohde varmasti ansaitsi sen.
A-teeman vihapuheohjelma oli siis tyylipuhdasta informaatiosotaa, jonka avulla suvaitsevaisto pyrki kiillottamaan omaa kuvaansa. Ei minkäänlaista puhetta siitä, että heidän tarvitsisi miettiä omaa käytöstään, vaan ongelma on aina pelkästään vastapuolessa. Tämä tietenkin vain pahentaa vastakkainasettelua ja myrkyttää yhteiskunnan ilmapiiriä vielä entisestään.
PS. Olen juttelemassa vihapuheesta tänään Dystopia FM:n suorassa lähetyksessä Youtubessa klo 15:00 alkaen.