Pakolaiskriisi on nyt koko kansaa koskettava ja suurin puheenaihe. Olen itsekkin kriittinen maahanmuuton suhteen tai oikeastaan pidän nykyistä pakolaispolitiikkaa epäonnistuneena. Meitä samanlailla ajattelevia on tässä maassa hyvin paljon ja tiedän, että määrä vain kasvaa. Samalla kasvaa myös viha ja raivo monen kansalaisen sisimmässä, koska he kokevat itsensä petetyiksi ja tallotuiksi. Uskoakseni vihaa vain lisää päättäjien ja median tapa lakaista asioita maton alle vähättelemällä pakolaiskriisin negatiivisia vaikutuksia. Monia pistää myös vihaksi sensuuri, puheet maahanmuuttokeskustelun tukahduttamisesta ja nyt uusimpana sopivasti vielä sananvapausviikolla poliisin uusi ohjeistus, jonka mukaan rikoksista uutisoidessa ei saa mainita turvapaikkastatusta.
On siis selvää, että monella nousee jo höyryä korvista. Kaiken tämän keskellä haluaisin kuitenkin muistuttaa, että maassamme on myös rehellisiä ja täysin yhteiskuntakelpoisia pakolaisia ja maahanmuuttajia. He ovat niitä jotka ovat tulleet aikoinaan tänne ihan oikeasti turvapaikan tarpeessa. Heistä varmasti moni pitää myös tätä nykyistä pakolaispolitiikkaa epäonnistuneena, vaikka itse ovatkin joskus tänne pakolaisina tulleet. Ihminen joka tarvitsee turvapaikkaa eikä voi asua enään kotimaassansa, todennäköisesti tekee kaikkensa sopeutuakseen apua tarjoavan maan tapoihin ja haluaa kantaa kortensa kekoon tekemällä työtä. Paremman elintason perässä tulevat loiseläjät eivät halua edes työllistyä tai sopeutua, koska syynä tänne tuloon on helposti hyväksikäytettävä sosiaaliturvajärjestelmä ja monikulttuurisuutta hyysäävä yhteiskunta. Tänne tulemisen syyt erottavat nämä kaksi ryhmää toisistaan selkeästi. Siinä on asia mikä pitäisi korjata: ei enään turvapaikanhakijoita turvallisista maista, pikapalautukset jos näin on käynyt, taataan vain pakolliset elinolosuhteet hätämajotusyksiköissä ja turvapaikkakeskuksissa, pienennetään turvapaikkaa hakevien sosiaaliturvaa. Näillä keinoilla jo saataisiin karsittua pois niitä ”turhia” pakolaisia ja joku oikeaa hätää kärsivät saisi mahdollisuuden. Ihminen joka tulee sodan ja tappamisen keskeltä kaiken menettäneenä, on varmasti tyytyväinen jo kun pääsee rauhalliseen paikkaan, saa katon päänsä päälle, ruokaa, juomaa ja vaatteet. Nämä olosuhteet siis olisivat väliaikaisia, myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen heillä on mahdollisuus itse vaikuttaa omaan elintasoonsa samalla tavalla kuin jokainen suomalainenkin joutuu/pystyy omilla valinnoillansa vaikuttamaan omaan elintasoonsa opiskelemalla ja töitä tekemällä. Suomessa on harvinaisen hyvä järjestelmä joka mahdollistaa kaikille samat oikeudet opiskella ilmaiseksi ja hankkiutua sellaiseen ammattiin mihin itse haluaa. Samat oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet koskee myös maahanmuuttajia. Kaikki on itsestä kiinni. Tietysti kielimuuri hankaloittaa heidän mahdollisuuksia työllistyä, mutta se ei ole kenenkään vika ja kielimuurikaan ei ole tässä maassa este opiskeluun tai työllistymiseen jos vaan tahtoa riittää. On moitittavaa jos työnantaja jättää työntekijän palkkaamatta puhtaasti rasistisista syistä, mutta ymmärrettävää jos työnantaja palkkaa jonosta parhaan kyseiseen työhön soveltuvan henkilön.
Jos tiedän, että minun verorahojani käytetään jonkun vilpittömästi hätää kärsivän ihmisen pelastamiseen, niin olen siitä onnellinen. Mutta nyt en ole onnellinen, kun tiedän että verorahoillani elätetään elintasopakolaisia joista suurinosa vähät välittää suomalaisesta yhteiskunnasta. Uskon, että koko pakolaiskriisi ei olisi paisunut näihin mittoihin jos koko EU :n tasolla oltaisiin aikaisemmin mainitsemillani tiukentavilla toimilla tehty maita vähemmän houkuttelevaksi turvapaikkastatusta väärinkäyttäville. Vaikka pikakäännytyksistä ym. toimista aiheutuu myös kustannuksia, niin uskon että kustannuksia aiheutuu kuitenkin enemmän jos tämä hallitsematon pakolaisvirta annetaan jatkua. Turvapaikanhakijoille pitää tehdä selväksi, että Suomi ei ole mikään lomahotelli jossa yhteiskunta kustantaa kaiken ilmaiseksi. Uskon myös että tiukennuksilla ja määrätietoisilla maahanmuuttoa tiukentavilla linjauksilla saadaan lähtömaihin viesti perille että Suomeen ei kannata yrittää tulla heppoisin perustein. Tällä viestillä saadaan elintasopakolaisten liikkeelle lähtöön kynnystä nostettua. Ja kaikki auttaminen pitäisi mielestäni olla kuitenkin suhteutettuna oman maan auttamiskykyyn. Kun auttaminen huomattavasti murentaa Suomen yhteiskuntarakennetta, taloutta ja hyvinvointia, auttamisen resursseja pitää tarkastella uudestaan.
Tämmöisiä ajatuksia tänään!