Työttömyys ja työttömät ovat jatkuvasti otsikoissa, eivätkä jutut näin työttömän näkökulmasta paljon mieltä ylennä.
Suuri joukko ihmisiä, hallitus mukaan lukien, tuntuu kuvittelevan, että työttömät ovat kotonaan passiivisesti makaavia työhaluttomia hylkiöitä. Näitä hylkiöitä pitää kaikin keinoin ”aktivoida”, joten hallitus päätti työttömien haastatteluista kolmen kuukauden välein ja työttömyystuen leikkaamisesta, jos työtön ei ole aktiivinen.
Työttömän aktiivisuudeksi ei lasketa sitä, että työtön etsii töitä satojen tuhansien muiden työttömien kanssa, alati vähenevien avoimien palkkatyöpaikkojen valikoimasta. Aktiivisuudeksi lasketaan se, että työtön saa töitä viideksi päiväksi kolmen kuukauden sisällä. Mistä näitä viiden päivän palkkatyöpaikkoja löytyy? Kuka selviää paperirumbasta ja tukien odottelusta Kelan kanssa nälkään kuolematta ja laskut ajallaan maksaen tuollaisen pienen työrupeaman jälkeen? Kuinka monella työttömällä on rahaa matkustaa haastatteluun kolmen kuukauden välein, kun jokainen euro on tiukalla?
Olisiko vihdoinkin aika ruveta haastattelemaan niitä yritysten rekrytoinneista vastaavia henkilöitä kolmen kuukauden välein ja vaatia selvityksiä a) annetuista lopputileistä b) palkattomista työntekijöistä c) palkattujen työntekijöiden määrästä. Yrityksen kieltäytyessä haastatteluista siitä seuraisi rahallinen sanktio. Kerätyt varat voidaan käyttää työttömien palkkatukiin.
Työttömyys ei ole työttömän syytä. Työttömän turha juoksuttaminen ja tukien leikkaaminen, eli ostovoiman vähentäminen, ei lisää työpaikkoja. Työttömän tekemisten tai tekemättä jättämisten kyttääminen ei lisää työpaikkoja.
Työtön haluaa normaalin työpaikan, jonka palkalla tulee toimeen, joutumatta kerjäämään apua pahoin ruuhkautuneesta Kelasta tai sosiaalitoimistosta. Työtön on ihminen ja yksilö.
Kaikenlainen työttömiin kohdistuva syyllistäminen, alistaminen ja vihapuhe on kitkettävä tästä maasta.
"Osallistumisen edut tiedetään, mutta osallistumispakko voi loukata perusoikeuksia tai olla kansalaisten tasavertaisen kohtelun vastaista. Jos oikeus perustoimeentuloon on ansaittava luopumalla itsemääräämisoikeudesta, osallistumistulosta tulee köyhien alistamisen ja kontrollin väline. Vapaaehtoistoimintakin muuttuu itsensä irvikuvaksi, Matthies ja Närhi kirjoittavat Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla."
Suomi viettää 100-vuotis juhlavuotta. Työttömästä ja pienituloisesta näyttää kyllä siltä, että on palattu siihen mistä on lähdetty.
"Vuosina 1917 –1919 koettiin Suomessa ensimmäinen varsinainen joukkotyöttömyys: venäläisten sotatarviketilaukset loppuivat ja linnoitustöistä vapautui työvoimaa." (Lähde: Suomen vuosisata, Tilastokeskus, 1999.)
Vielä on demareita jäljellä vielä tulee hyviä päiviä...