Pian 20 vuotta sitten olin kehittämässä median siirtymistä verkkoon. Jo tuolloin yritin kiinnittää median huomion oleellisiin asioihin, mutta ikävä kyllä turhaan. Median usko omaan ylivertaisuuteensa ja himo klikkeihin ja kommenttimääriin käveli järjen yli. Seurasihan siitä tunnetusti melkoinen taloudellinen katastrofikin.
Ennen median - ja medialla tarkoitan tässä yhteydessä nyt sanomalehtiä - siirtymistä verkkoon valheiden ja vihan levittämisen välissä oli moderaattori. Ei yleisönosastoilla ja mielipidepalstoila ihan mitä tahansa julkaistu.
Nyt julkaistaan. Ihan mitä tahansa. Moderointi on lähinnä vitsi. Kuka tahansa voi nähdä sen esimerkiksi Helsingin Sanomissa.
Mikään ei ole muuttanut suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisten asenteita yhtä nopeasti ja rajusti kuin median tarjoama mahdollisuus kommentoida uutisia käytännössä kontrollitta. Vihaa ja valheita saa levittää tuutan täydeltä, ja tietysti myös täällä Puheenvuorossa, oikein blogitekstien muodossa.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten hillittömyys vaikuttaa myös median otsikointitapaan. Otsikolla houkutellaan lukijoita, ja näin on ollut aina. Valitettavasti siirtyminen verkkoon on johtanut siihen, että hyvin moni "lukija" ei lue muuta kuin otsikon, ja siirtyy otsikon luettuaan suoraan kommentteihin, joko niitä kirjoittamaan tai lukemaan.
Otsikoitua uutista tai artikkelia ei monikaan lue.
Joka päivä median ylläpitämillä alustoilla levitetään valheita ja väärää tietoa suorastaan uskomaton määrä. Media ei asiaan puutu, koska se halua klikkauksia, ja sille on aivan sama mitä luetaan, kunhan otsikkoa klikataan.
Tietyllä tavalla mediasta onkin kehittynyt valemedia, jolle totuudella ei ole mitään merkitystä, ja joka kylvää vihapuhetta sen kuin ehtii. Ei suoraan itse, vaan "kansalaisjournalismin" välityksellä. Esimerkiksi täällä Uuden Suomen Puheenvuorssa blogeissa ja niiden kommenteissa, muissa medioissa lähinnä kommenttien kautta.
Julkisen Sanan Neuvoston ohjeita tässä suhteessa ei taida yksikään media noudattaa.
Mölisevä rahvas vetoaa sananvapauteen, ymmärtämättä sananvapaudesta tuon taivaallista. Julkaisuvapaudesta ja mediasta se ei ymmärrä sitäkään vähää.
Tämän uuden median ja sen ylläpitämän ja maksaman kansalaisjournalismin varaan on rakentunut jopa poliittinen puolue, sittemmin kahtia haljennut Perussuomalaiset. He ovat pitkään hallinneet ilmatilaa, kuten he asian itse määrittelevät. Totuudella ei ole heille mitään väliä.
Ei tänäänkään. Tarinoita ja valheita riittää, tilastoja luetaan ja tulkitaan oman mielen mukaan, ja perättömiä väitteitä puolustetaan päättymättömällä jankkaamisella.
Perinteisestä mediasta on siis muodostunut yhä selvemmin valemedia, mitä se itse ei ehkä aina edes oivalla. Sitä taustaa vasten nähtynä päätoimittajien vakuuttelut ja kokosivun itsekehut eivät kai enää ketään vakuuta.
Median siirtyminen verkkoon ja sen tarjoamat ilmaiset mölinäpalstat ovat muokanneet ja muokkaavat yhteiskuntaamme enemmän kuin mikään muu sitten kristinuskon saapumisen Suomeen.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä tässä kaikessa on tahallista ja mikä puhdasta typeryyttä.