Viime vuosien lehtijutuissa on yhä useammin esiintynyt karkeita yleistyksiä siitä, miksi naiset ovat älykkäämpiä kuin miehet ja kuinka miehet ovat emotionaalisesti kykenemättömiä luolamiehiä, joilta ei voi paljoa odottaakaan.
Metoo -liikkeen myötä myös muutkin kuin feministit katsovat nyt oikeudekseen leimata meidät kaikki sovinistisiksi ahdistelijoiksi, jotka tietysti käyttävät asemaansa ja (nuoria) naisia hyväkseensä. Tällaisia miehiä on toki joukossamme, mutta ei kuitenkaan enemmistönä, joka oikeuttaisi meidän kaikkien leimaamiseen.
Kukaan ei ota vakavasti meidän keski-ikäisten, valkoisten, kokolihaa syövien heteromiesten elämäntuskaa, eli setä-miesten. Kun kaikki maailman synnit ja vääryydet ristiretkistä Hitleriin ja Trumpiin ovat kollektiivisesti meidän syytä. Olen yrittänyt pitää tätä kohta vähemmistöksi muuttuvan kansanosan elämäntuskaa esillä, mutta ajatuksiini suhtautuminen on vaihdellut epäuskosta hyväntahtoisiin hymähdyksiin. Yritän kuitenkin tässä hieman avata tätä asiaa ihan asiaperäisillä argumenteilla.
En usko, että kumpikaan sukupuoli on toistaan älykkäämpi. En myöskään suostu myöntämään sitä, että naiset olisivat luonnostaan älykkäämpiä kuin miehet, kumpaankin sukupuoleen mahtuu sekä hyvin älykkäitä että tyhmiä yksilöitä.
ISIEMME SYNNIT
Miehet ovat olleet hallitsevana luokkana yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa. Tähän ovat vaikuttaneet historialliset ja kulttuurilliset syyt, missä uskonnollakin on ollut oma osansa. Pojat on laitettu opiskelemaan ja tyttöjä on lähinnä valmisteltu kodin ja perheen hoitamiseen, kun miehen tehtävänä on pidetty perheen elättämistä. Mitään sukupuolen älykkyyteen liittyvää syytä en tähän tiedä. On tunnustettava, että naisia on aiemmin pidetty vähemmän älykkäämpinä, mutta tähän lienee syynä se, että heidän ei ole annettu käydä kouluja ja kehittää itseään.
Suomessa ja pohjoismaissa missä sukupuolten välinen tasa-arvo lienee maailmassa parhaalla tasolla, on kehitys ollut huimaa. Naisasialiike, kun on maailmanlaajuisesti vain noin sadanviidenkymmenen vuoden ikäinen, joka alkoi suffrageteista ja jatkui feministisen liikkeeseen, on saanut yllättävän nopeita saavutuksia tässä vuosituhansia vanhassa miesten dominoimassa maailmassa.
Pohjoismaissa syynä tasa-arvon nykyiseen tilanteeseen saattaa olla myös se, että miehet eivät pärjänneet kovissa pohjoisen oloissa ilman naisia. Naiset hoitivat tilan ja talon, kun miehet olivat kalastamassa, ryöstöretkillä, sodassa ja metsästämässä. Maanviljelyssä yksiköt olivat perinteisesti perheviljelmiä, joiden ylläpitäminen ja leivän saaminen vaati kahden aikuisen työpanoksen. Miehillä ei ollut varaa pitää naisia kovin alisteisessa asemassa, koska yksin ei mies olisi pysynyt hengissä. Naisilla on täällä ollut jo hieman etumatkaa sisariinsa muualla maailmassa, mikä ei ollenkaan vähennä heidän saavutuksiaan.
Naiset, jotka nyt ovat päässeet yhteiskunnan ja talouselämän johtopaikoille, ovat joutuneet moneen kertaan todistamaan olevansa parempia kuin miehet, niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Tämä johtuu vanhasta mieskulttuurista ja valtarakenteista. Yleistysten tekeminen pelkästään näiden poikkeuksellisen vahvojen ja määrätietoisten naisten saavutusten perusteella on vähintäänkin harhaanjohtavaa. Tosin he ovat joutuneet sopeutumaan olemassa oleviin valtarakenteisiin ja kulttuuriin. Seuraavan tai nykyisen nuoremman sukupolven naisten tehtävänä on sitten pyrkiä muuttamaan tätä kulttuuria. Se tulee olemaan pitkä tie sillä vanhojen asenteiden, arvojen ja kulttuurin muuttaminen kohta aina vastarintaa ja kestää yllättävän kauan. Itse en vastusta tätä muutosta vaan yritän siihen sopeutua, mutta systeemi yleensä vastustaa muutosta.
Nämä naiset ovat kuitenkin esimerkillään raivanneet tietä seuraaville sukupolville ja osoittaneet, että naiset pärjäävät siinä missä miehetkin. Ehkä he ovat myös osoittaneet nuoremmille sisarilleen, että pärjätäkseen miesten maailmassa heidän on ollut pakko olla parempia kuin miehet. Näyttääkin siltä, että naiset ovat keskimäärin parempia koulussa, mutta johtuuko tämä miehiä korkeammasta älykkyydestä, vai ahkeruudesta ja näyttämisen tarpeesta. Nuorilla miehillä olisi tässä kohden paljon parannettavaa, sillä maailma, johon he opiskelujensa jälkeen päätyvät, on toinen kuin omalla sukupolvellani.
NIIN SE MAAILMA MUUTTUU ESKOSENI
Kohta ei ole enää jäljellä miehille kuuluvia `läänityksiä`, eikä miehiä enää suosita vain siksi että he ovat miehiä. Joskus on hieman provosoivaan tyyliin todennut.
” Kyllä ennen oli paremmin! Aiemmin saattoi luottaa, että kyllä keski-ikäinen, keskiluokkainen, keskivartaloa kehittävä, keskinkertainen valkoihoinen, kokolihaa syövä heteromies pärjää pelkkien em. avujen avulla pakostakin tässä yhteiskunnassa, mutta ei. Nyt ne fiksummat ja koulutetummat nuoret naiset vievät meidän ikiaikaiset läänityksemme. On se niin väärin.”
Nykyään enemmistö korkeakouluopiskelijoista on naisia lähes kaikissa koulutusohjelmissa. Itse olen ammatissani havainnut, että pahin virhe minkä voi tehdä on naiskollegan aliarviointi. Naiset perehtyvät ja valmistautuvat asioihin pääsääntöisesti hyvin huolellisesti ja se pakottaa myös meidät miehet samaan, koska kuka sitä nyt haluaisi hävitä naiselle sen takia, että on itse laiskotellut.
Tässä tilanteessa meillä setä-miehillä on kaksi vaihtoehtoa, joko valittaa asiasta ja surkutella maailman tilaa tai sopeutua uuteen tilanteeseen. Itse olen valinnut jälkimmäisen. Jos me miehet haluamme säilyttää edes jotain meidän ikiaikaisista läänityksistämme, on meidän lopetettava laiskottelu ja työskenneltävä yhtä ahkerasti kuin vanhoja asemiamme kärkkyvät naiset. Näin se maailma muuttuu Eskoseni.
ANTAA TÄMÄ TILANNE MYÖS UUSIA MAHDOLLISUUKSIA
Kun meidät kaikki leimataan yhteen ja samaan hyvin leimaavaan stereotypiaan kuuluviksi vastenmielisiksi yksilöiksi, antaa se myös mahdollisuuden erottua joukosta. Kun oletukset ja mielikuvat meistä keksi-ikäisistä setä-miehistä ovat jo valmiiksi huonot, yllätys on suuri, jos saksalaisen auton kiitävien peltien sisältä ja `machon` ulkokuoren alta paljastuukin jotain muuta kuin lipeväkielinen sovinisti.
Keskustelukumppanin huomioiminen ja aidosti kuunteleminen tai nykyajan muotitermejä käyttäen läsnäolo vuorovaikutustilanteessa on jotain sellaista, mitä setä-mieheltä ei odoteta. Mehän vain jyräämme keskustelukumppanin mielipiteillämme, emmekä kuuntele mitä toinen sanoo. Itse asiassa positiivista huomiota saa pelkästään sillä, että ei kiroile, ei keskeytä toista tai vähättele toisen mielipiteitä.
Jos mies osaa keskustella muustakin kuin autoista, tekniikasta, taloudesta ja työstään, on tämä jo stereotypiasta poikkeamista, puhumattakaan että osaisi vielä pukea tunteitaan sanoiksi tai puhumaan tunteista.
Jos mies vielä jossain määrin tuntee kirjallisuutta, musiikkia ja muita taidemuotoja, eli kulttuuria, on miestä entistä vaikeampaa asettaa valmiiseen lokeroon. Itse olen aina pitänyt lukemisesta ja harrastanut historiaa ja nykyään jonkin verran filosofiaa, eli pyrkinyt sivistämään itseäni ja muistamaan hyvät käytöstavat.
Veljet, ehkä meidänkin on aika tulla ulos luolistamme ja norsunluutorneistamme, muutettava käytöstämme ja osoitettava, että feministien ja metoo -liikkeen stereotypiat ovat kohtuuttomia yleistyksiä.
Jari Sotka