Vihapuhe on arkea, eikä siihen puutu kukaan, ja varmasti kaikkein vähiten siihen puuttuvat laki, oikeus ja media. Paitsi jos kohde on toimittaja tai näyttelijä. Niinpä Ilja Janitskin ja Bäckman ovat jollain tapaa turhia uhreja, joiden tuomitsemisella pestään kädet. Oletettavasti tuomiot hovissa alenevatkin.
Minulla ei ole mitään tekemistä Janitskinin, Bäckmanin tai MV-lehden kanssa, eikä sen puoleen Jessikka Aronkaan kanssa. Kunhan sivusta seuraan median kaksinaamaisuutta, enkä toki ainoana, sillä jopa jotkut asiantuntijatkin ovat rohjenneet kiinnittää huomionsa mainitsemaani kaksinaamaisuuteen.
Loikataan nyt kuitenkin hetkeksi naisten kokemaan ahdisteluun ja metoohoon. Mitään ahdistelua ei tietenkään olisi, elleivät nimenomaan naisnäyttelijät ja naisjulkkikset olisi sitä esiin nostaneet. Mediaa kun ei taatusti kiinnosta pätkääkään tavallisen Tiinan kokema ahdistelu. Vasta totaalinen raiskaus päätyy otsikoihin.
Ihan tavallisia naisia kuitenkin ahdistellaan seksuaalisesti joka päivä melkein missä tahansa. Ei siitä mitään kampanjaaa aikaiseksi saa.
Nyt voimme palata vihapuheeseen. Ei Suomessa mitään vihapuhetta ollut, eikä ole. Sananvapautta ja kansalaisjournalismia kyllä on, ja oikeinkin runsaasti median tarjoamilla ilmaisilla palstoilla. Tähän ilmaisjakeluun on myös Yle liittynyt.
Vihapuhetta löydettin tuomiolle asti vasta kun uhreina olivat toimittajat, esimerkiksi Jessikka Aro, joka itse on surutta leimannut yhden jos toisenkin tavallisen pulliaisen vieraan vallan agentiksi ja trolliksi, puhumattakaan pikästä litaniasta medioita, jotka hän on nimennyt venäjätrollauksen alustoiksi. Muistaakseni myös Uusi Suomi pääsi tuolle pitkälle listalle.
Sosiaalinen media, johon ehdottomasti kuuluvat ns. laatumedian ylläpitämät kommentointiosiot, on täynnä vihapuhetta, solvauksia, kunnianloukkauksia ja muuta sontaa. Näin on myös Ylen verkkosivuilla.
Aikain saatossa olen mitätön minäkin joutunut jos jonkilaisten vihakampanjoiden kohteeksi. On pedofiiliksikin väitetty, sosiaalisessa mediassa, siten että siitä on ollut oikein hitosti harmia meikäpapalle. Puhumattakaan muista haitallisista valheista ja joistain ihan kotiin asti kohdistuneista häiriköinneistä.
Joskus olen poliisilta kysellyt että voisiko asialle jotain tehdä. Ei kannata, on poliisi aina sanonut. Ihmiset nyt kuulemma puhuvat, ja mitäpä noista, eikä heillä missään tapauksessa ole aikaa mokomia tutkia.
Tarvitaan siis nimekäs uhri ja mieluiten toimittaja, koska sanavapaus ja tiedonvälitys ynnä muuta sellaista.
Media on aika hukassa itseltäänkin, kuten tapahtuvaksi ennustin jo yli 15 vuotta sitten ollessani mukana muokkaamassa median siirtymistä verkkoon. Sanoin tuolloin hyvin suoraan, ja toisinaan kovaan ääneenkin, että keskustelupalstojen luominen ja uutisten kommentoinnin avaaminen rahvaalle on vaarallinen tie ellei vastuuta kanneta. Eikä sitä vastuuta ole juurikaan kannettu. Se on fakta, jonka faktaksi näkee lukaisemalla Hesarin tai Ylen uutisen kommentteja. Anonyymit kommentoijat suoltavat melkein mitä tahansa kenenkään puuttumatta asiaan.
Uudelle Suomelle on annettava kymmenen pistettä ja jopa se kuuluisa papukaijamerkki siitä ettei se salli nimettömyyttä Puheenvuorossa eikä kai missään muuallakaan.
Janitskinin ja Bäckmanin touhuissa ei siis hurraamista ole, mutta epäilemättä he ovat nyt myös sijaiskärsijöitä, nimenomaan vihapuhepuolella, ja tietyllä tavalla nimenomaan median puolesta.
Joku huomattavasti minua viisaampi ja koulutetumpi henkilö kirjoitti eilen mainion kolumnin aiheesta, siis median vastuusta, mutta jostain syystä sitä en tänään enää netistä löydä, kun en kirjoittajan nimeä muista. Mutta laatumediassa kolumni oli julkaistu, eikä missään MV-lehdessä.
Hyvää viikonloppua kaikille. Kirjoitelkaa, kunhan ette toimittajista kirjoittele, ettekä näyttelijöistä.