Vaalien jälkitunnelmissa ja vihapuhe- sekä populismikeskusteluun tuskastuneena jäin taas miettimään sanoja, niillä leimaamista ja mainstream-median itsestäänselvyyksinä esittämiä asenteita. (Miksi käytän englanninkielistä termiä? No siksi, koska puhe "valtamediasta" on kuulemma oikeistopopulistista!)
Moni on esittänyt oikeutettuja epäilyjä, että media on vahvasti puolueellinen. Toiset taas puolustelevat, että myös oikeistopopulistien olisi ymmärrettävä, että heitä(kin) saa kritisoida, ja että media (muka) suhtautuisi yhtä kriittisesti kaikkiin puolueryhmittymiin.
Katsotaanpa niitä puolueryhmittymiä; millaisia yleisnimiä niistä käytetään mediassa normaaleina ja neutraaleina yleisnimityksinä. On oikeisto ja vasemmisto, on liberaalit ja konservatiivit ja keskiryhmät. Ja tietysti sosiaalidemokraatit. Ja erilaiset ympäristöpuolueet ja/tai vihreät. Ja sitten tietysti oikeistopopulistit.
Mikä noista ei kuulu joukkoon?
Oikein. Tuo viimeksi mainittu. Se on nimittäin ainoa ryhmä, joka ei pääsääntöisesti itse kutsu itseään sillä nimellä, millä media sitä kutsuu. Käsittääkseni esim. perussuomalaiset kutsuvat itseään kansallismielisiksi, niin myös sen erilaiset aatetoverit Suomessa ja ulkomailla. Toki jotkut nimittävät itseään myös patriooteiksi, isänmaallisiksi tai nationalisteiksi. Mutta he eivät nimitä itseään yleensä oikeistopopulisteiksi. Sen sijaan nuo muut aatesuunnat, demarit, vihreät, konservatiivit ja liberaalit, nimittävät itsekin itseään samoilla termeillä kuin mitä media heistä käyttää. Koska medialla ei ole tarvetta yrittää jatkuvasti mustamaalata heitä.
Tämä jo itsessään todistaa, että media on leimannut kansallismieliset puolueet jollain tavalla epäilyttäviksi. Se on tietoista propagandaa, sitä paljon kauhisteltua informaatiovaikuttamista. Ja usein tämä leimaaminen ei edes ole mitenkään perusteltua, vaan aivan automaattista ja itsestäänselvää. Ja se on tietysti hyvin loukkaavaa niille miljoonille äänestäjille, jotka esimerkiksi haluavat vastustaa liittovaltiokehitystä, hallitsematonta maahanmuuttoa sekä kansojen ja/tai yksilöiden itsemääräämisoikeuden menetystä. Siis täysin normaaleja ja oikeutettuja mielipiteitä, vaikka kenenkään ei niitä tarvitsekaan väkisin jakaa.
