Tänä päivänä suomalaisten iltapäivä- ja sanomalehtien keskustelupalstoja kansoittavat nimettömät äänet, jotka vuoron perään julistavat milloin yleisradion puhdistamista, milloin sananvapauden murtumista, kun rasistisia rikoksia otetaan tutkintaan ja maahanmuuttajille huutelu kielletään. Nimettömien ja nimellisten huutelijoiden ryhmä ei todennäköisesti ole suuri, mutta se on äänekäs ja kylvää perusteetonta vihaa ja pelkoa minkä näppäimistöstä lähtee.
Median ja sanomisen vapautta koskeva keskustelu on esimerkiksi hallituspuolue Perussuomalaisten ääriyksilöiden profiilien ja puheenvuorojen kautta saanut irvokkaita piirteitä. Suomessa on tietyn keskustelijaryhmän piirissä hukattu sananvapauden ehdoton aisapari; sanomisen vastuu. Sananvapauden perimmäinen tarkoitus rikkumattomana ihmisoikeutena ei perustu siihen, että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa kenestä tahansa.
Sananvapauden on tarkoitus suojella yhteisöä ja yksilöitä syrjinnältä ja väärinkohtelulta. Sananvapaus suojelee tiedettä ja sivistysyhteiskuntaa, se suojelee mediaa, kansalaista ja yhteiskuntaa mielivallalta ja typeryydeltä. Sananvapaus on toimivan, vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Vastuupuolelle puolestaan kuuluu se, ettei sananvapauden nimissä voi rajoittaa toisen yksilön ihmisoikeuksia. Sananvapaus ei ole sotaa tai nollasumapeli, siihen kuuluvat yhtalailla käytöstavat ja etiikka.
Valehtelu ja vihanlietsonta eivät kuulu sananvapauteen
Esitetään muutama esimerkki. Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainenpäätti väärinkäyttää sananvapauttaan ja kommentoida Nizzan taannoista iskua väittämällä kaikkien terroristien olevien muslimeita. Lohkaisu johti poliisille esitettyyn tutkintapyyntöön ja näin Hakkaraista epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Niin ikään vastaavan epäilyn ja poliisitutkinnan alle päätyi Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen, joka somerevittelyissään vaati muun muassa oleskelulupien uudelleenkäsittelyä ja islamin kitkemistä Suomesta. Tutkintapyynnön liitteistä löytyi Oulun poliisin mukaan kymmenen sivua Tynkkysen rasistisia kirjoituksia. Molemmat syyllistyvät teoissaan paitsi rasistiseen huuteluun, myös silmittömään valehteluun.
Samaisten herrasmiesten liigassa ja taustajoukoissa ajetaan kovaa kyytiä lakimuutosta, jonka mukaan rikoslaissa ei tulisi enää kriminalisoida kiihottamista kansanryhmää vastaan. Toisin kuin asian promoottorit väittävät, ei tämäkään esitys palvele sananvapautta millään tavalla. Jos kyseisestä rikosnimikkeestä luovuttaisiin, tarkoittaisi se sitä, ettei suomalainen lainsäädäntö enää täyttäisi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimuksia rasismin torjumisen osalta edes nimellisesti. Samalla laillistettaisiin rasistisiin valheisiin ja vihaan perustuva lietsonta sekä ihmisten etniseen taustaan, uskontoon ja seksuaali-identiteettiin perustuva syrjintä.
Rasistinkaan sananvapauteen ei kuulu oikeutta kyseenalaistaa minkään kansanryhmien ihmisoikeuksia. Rikolliset tuomitaan yksilöinä, ei kansanryhminä ja siitä tuomitsemisesta vastuussa on se sama riippumaton oikeuslaitos, joka myös herrojen Hakkarainen ja Tynkkynen rasistisiin viharikoksiin toimivaltansa nojalla puuttui. Tätä yhtäläistä turvaa ei takaa rasistinen vaihtoehtopuhe tai ihmisryhmien perusteeton demonisointi. Tämän turvan takaa vain ja ainoastaan riippumaton ja demokraattinen oikeusvaltio.
Mediaa ei voi alistaa ideologialle
Vapaan ja demokraattisen oikeusvaltion perustaksi, ja vallan kolmijako-opin neljänneksi kohdaksi kuuluu myös vapaa ja riippumaton media. Olette saattaneet huomata, ettei tämäkään ole rasistille itsestään selvää. Vaihtoehtomediat mylläävät ja informaation oikeellisuudesta, aina otsikkovalinnoista pyöräilyuutisiin ja vegaaniruokavalioon käydään mitä uskomattomimpia keskusteluita, vihaisiakin. Media- ja lähdekritiikki ovat osa sananvapautta ja kansanvaltaisuutta, mediatalojen aatteellisten puhdistusten rummuttaminen sen sijaan ei ole.
Vaikka media on vapaa, se ei ole ympäristön vaikutuksista irrallinen. Sanomalehdistö ja media toimivat paitsi poliittisen päätöksenteon ja kansalaisyhteiskunnan, myös kaikkien muiden yhteiskunnallisten toimintojen ja elämänalueiden äänitorvena. Media on vuorovaikutteinen ja reagoi ympäristöönsä. Media keskustelee ja elää ihmisten mukana. Vapaa ja vastuullinen media myös kunnioittaa ihmisoikeuksia. Kirjoittamaton sääntö siitä, että jos media on korruptoitunut sekä Jussi Halla-ahon, että Heikki Patomäenmielestä, niin on tilanne todennäköisesti melko hyvä, pitää täysin paikkansa. Vapaata mediaa ei voi alistaa ideologialle tai vallankäytölle, ja siksi marginaaliryhmät kokevat valtamedioiden usein olevan ristiriidassa omien ihanteidensa kanssa. Median tehtävä ei ole olla samaa tai eri mieltä. Median tehtävä on jakaa tietoa ja herättää intohimoja, tunteita ja ajatuksia, auttaa ihmisiä ajattelemaan.
Oma lukunsa ovat nämä kriittisiksi julistautuneet vaihtoehtomediat. MV-lehti uutisoi karkeasanaisesti maahanmuuttajan tekemästä raiskauksesta, jota ei todellisuudessa edes tapahtunut. Keskustelupalstoilla räjähti. Niin ikään juttua revitään poliitikoiden korruptoituneisuudesta ja rikollisuudesta. Näillekään väitteille ei yllättäen löytnyt todisteita.
Epävarmuus kirvoittaa vihanlietsojia
Vaihtoehtomedia on yhtä kuin valemedia. Valemedioiden kaltainen informaatiosodankäynti ja vihanlietsonta on ajallemme ja mediaympäristöllemme ominainen ilmiö. Miksi valemedia sitten puree kansaan kuin rakki lahkeeseen? Syitä on monia, mutta esimerkiksi heikko taloudellinen tilanne, ihmisten kokemus omasta kyvyttömyydestään vaikuttaa asioihin ja monitasoinen, globaali eriytymiskehitys voivat vaikuttaa ihmisten asenneilmapiiriin.
Olivat syyt valemedioiden suosittuuden taustalla mitkä tahansa, ovat vaikutukset kuitenkin aina samat. Valemedia on olemassa vain ja ainoastaan poliittisista syistä. Valemedian tavoite on rikkoa ja ajaa ihmisiä ajatusten ja sanojen tasolla toisiaan vastaan. Valemedia ja luuloihin perustuva vihapuhe osuvat usein myös yhteiskunnassa hyvin kipeisiin ja vaikeisiin asioihin, kuten maahanmuuttoon tai talousvaikeuksiin. Mietipä nyt itse. Mitä hyvää siitä seuraisi, jos yhteiskuntia johdettaisiin, lakeja säädettäisiin ja rikoksista tuomittaisiin viha ja valheet edellä? Aivan oikein. Ei mitään hyvää.
Mitenkö sitten pitäisi toimia, kun huomaa jonkun purkavan vihaansa ja rikkovan toista ihmistä kohtaan? Mitä tehdä, jos valemedia kolkuttaa sinun profiiliisi? Rasisti ja vihapuhuja ei ansaitse palstatilaa, eikä sen enempää retweettausta, jakoa, tykkäystä tai raivoemojia. Rasistin kanssa ei myöskään usein ole mieltä alkaa debatoimaan. Sen sijaan Suomi ja maailma tarvitsevat toimeliaita ja rakentavia yksilöitä, jotka toimivat sanomisen ja median vapauden edistämiseksi. Tarvitaan aktiivista puuttumista niin oikeuslaitoksen, kuin parlamentaarisen järjestelmäkin toimesta. Tarvitaan myös alati aktiivisempaa ja sallivampaa asennekasvatusta. Rasismi ja vihapuhe eivät kuulu sen enempää sosiaaliseen mediaan, kuin päiväkoteihin tai eduskuntaankaan. Viimeksi kun kirjoitin blogin, sain sähköpostiini uhkausviestejä. Saa nähdä miten tällä kertaa käy.