Elämme äärimmäisiä aikoja on äärioikeistoa, äärivasemmistoa, natseja, islamisteja. Kaikkien näiden äärimmäisyyksien välissä pitäisi pystyä elämään normaalia elämää? Maailma vilisee yksittäistapauksia, ja meille sanotaan; "älä pelkää." Useat maamme johtavat virkamiehet ja maamme päättäjät sekä iso osa oppositiota ja mediaa ovat jakautuneet eri ryhmiin, toiset vähättelevät ja kaunistelevat äärioikeiston ja natsien tekemää väkivaltaa, toiset vähättelevät ja kaunistelevat äärivasemmiston ja anarkistien tekemisiä, toiset vähättelevät ja kaunistelevat hyvin kauniilta kuullostavin sanakääntein ihmisten pelkoa terrorismista, islamisteista ja turvapaikanhakijoihin liittyvistä välittömistä, ikävistä ilmiöistä. Pelko on totta sille ihmiselle joka joutuu pelossa elämään.
Ääripäät hallitsevat tällähetkellä keskutelua. Maltillisen ihmisen ääni ei kuulu, eikä häntä kuunnella. Nyt jos koskaan tarvittaisiin sitä tasavallan presidentin peräänkuuluttamaa tolkkua.
Eikö kaikki rikokset ole saman arvoisia rikoksen uhrista ja kohteesta riippumatta? Lainopillisesti näin on ja näin olen aina luullut sen olevan, mutta kun seuraa julkista keskutelua eri medioissa, asia ei taidakkaan olla niin yksinkertainen. Onko markkina-arvo erilainen riippuen uhrista ja tekijästä? Vaikuttaako tähän markkina-arvoon ihmisen poliittinen suuntautuminen? Ihonväri? Tausta?
Osa herkuttelee sillä, että kaksi irakilaista tappoi suomalaismiehen, nyt on jotain kättä pidempää millä iskeä vastapuolta, toinen ääripää herkuttelee ja ottaa kaiken medianäkyvyyden irti siitä, että natsi kytköksistä epäiltyä miestä, epäillään liittyvän nuoren pojan kuolemaan.
Näillä kauheilla asioilla tehdään räikeästi puoluepolitiikkaa, se on hävettävää, kuvottavaa ja se on väärin. Missä on tällaisten ihmisten poliittinen selkäranka ja moraali. Näidenkin edellämainttujen asioiden takana on ihminen joka joutuu elämään itse ongelmassaan.
Facebook ja twitter kuohuu, nyt vaaditaan irtisanoutumista ja sanoudutaan irti oikein urakalla. Miten olisi ongelmien juurisyihin puuttuminen?
Ongelman ydin on poliitikot jotka puhuvat vastakkainasettelua vastaan ja juuri he itse ovat kaikista pahimpia aiheuttamaan vastakkainasettelua. Tietyllä ryhmällä tietty rikos/ongelma/haaste on eriarvoinen riippuen kuka on kohteena. Nämä ääripäät joista mainitsin etsivät vain epämoraalisesti ns. kättä pidempää millä voisi vastustajaa iskeä oikealle, vasemmalle ja vähän vielä vyön alle. Uhrilla tai kohteella ei ole kuin hetkellinen markkina arvo kun lyödään puolue politiikan pelikentällä vastustajaa, pääasia, että omat tavoitteet tulee nostettua esille, pääasia, että minä olen sanoutunut irti, pääasia, että asia ei kosketa minua millään lailla? Tällaisen ihmisen tunnistat yleensä siitä, että hän huutaa kovaan ääneen ongelman, mutta ei esitä sen korjaamiseksi mitään toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa.
Jos nämä ongelmat osuvat omalle kohdalleni, mikä on minun arvoni tässä yhteiskunnassa?