Jos aloittaisin vaikkapa vihaisuudesta, vihasta, vihapuheesta ja vihateoista. Kai niitä on ollut aikaisemminkin, mutta nykyään tuntuu siltä, että sivistykselle ollaan paikka paikoin jättämässä hyvästejä kaiken alkukantaisen räävittömyyden kanssa. Isot vihateot nousevat otsikoihin ja niin pitääkin. Mutta pitääkö vihalla tappaa ennen kuin se on riittävän pahaa tuomittavaksi?
Jos oltaisiinkin aluksi edes suvaitsematta sitä ’tavallista arkivihaa’ ja suitsittaisiin jo sitä pois. Ihmisen mieleenhän ei voi kurkistaa, mutta teot ja puheet voi torpata. Voisi vaikka aloittaa päiväkotisyrjinnän ja koulukiusaamisen aktiivisemmasta torjumisesta. Vihaiset ihmiset pitäisi saada liikenteestä ratin takaa rauhoittumaan – vaan minkäs teet, kun poliisi ei ehdi liikenteeseen enää siinä määärin kuin aikaisemmin.
Vihapuheet pitäisi torpata – ihan meidän kaikkien – niin rotuun, kansalaisuuteen, perhetaustaan kuin poliittiseen vakaumukseenkin suunnatut vihapuheet. Ja media voisi hillitä omaa vihaintoiluaan ja olla kuvaamatta sitä ikäänkuin luonnollisena muoti-ilmiönä. Esimerkiksi Iltasanomien otsikkona oli lauantaina:”Kassaraivo vaanii kaupoissa – kenen kuuluu laittaa kapula ostosten väliin?” – Häh?
Ja sitten tämä internet: kaikkihan me olemme törmänneet trolleihin, noihin muiden vihastuttamisesta energiansa ja voimansa saaviin addikteihin. Ei tämä näissäkään blogeissa kirjoittaminen ja kommentointi ole aina pysynyt asiallisessa kuosissa. Vihapuhetta tai sen jäljittelyä on ollut erinäisen kerran. Senkin voisi tuomita useammin – ainakin, jos ärjy osuu johonkin muuhun kuin omaan nilkkaan.
Puhe siitä, kuinka JONKUN pitäisi tehdä näille vihahuuruille jotain ei vie pitkälle. Oman käytöksen ryhdistäminen vihapuheen tai -tekojen kohdalla on se, mihin voimme itse kukin vaikuttaa. Joskus pelottaa ihan oikeasti, eikä silloin tarvitse heittäytyä leveimmässä mahdollisessa asennossa kanuunan alle. Jotain pientä voi ehkä silloinkin tehdä. Mutta useimmiten kyse on viitsimisestä ja sen miettimisestä, että mitä ne muutkin minusta oikein ajattelevat, jos alan ääneen nipottamaan… Silloin, lupaan ainakin omalta osaltani, tulen puuttumaan vihan purkauksiin aiempaa useammin ja aiempaa varhemmin. Ajatelkaa mitä ajattelette minusta, mutta välillä on oltava ikävä, jos aikoo suojella hiljaisempaa tai heikompaa.