Ylen A-teema: vihaillan myötä keskustelu vihapuheesta ja rasismista on jälleen ajankohtainen. Kyseinen ohjelma jätti journalistisessa mielessä melkoisesti parantamisen varaa, kun toimittajat tuntuivat tietoisesti väistävän kaikki olennaisimmat asiat. Ilmiöstä halutaan keskustella, koska se luo kiehtovaa draamaa, mutta sen syitä ei haluta käsitellä pinnallista pohdiskelua enempää.
Vihapuhe syntyy vihasta. Viha syntyy suuttumuksesta ja suuttumus epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Useimmiten tämä tuntemus ja sitä kautta myös suuttumus ovat täysin oikeutettuja.
Ei ole sattumaa, että vihapuhe on ryöpsähtänyt aivan uusiin svääreihin nimen omaan tämän hallituskauden aikana. Hallituksen harvinaisen julma ja epäoikeudenmukainen leikkauspolitiikka yhteiskunnan heikoimpiin yhtä aikaa puhjenneen pakolaiskriisin kanssa on ollut omiaan herättämään ristiriitaisia tunteita. Suomalainen köyhä on voinut aivan aiheesta kysyä, miksi heidän tulee luopua, mutta ulkomailta tuleville avuntarvitsijoille voidaan antaa? Eikö raha ollutkaan loppu?
Syksyllä 2015 puhjennut rasismin ja vihapuheen aalto ei perustunut vain jo olemassaoleviin asenteisiin ja pakolaisten määrän lisääntymiseen. Sipilän hallitus ei pelkästään mahdollistanut, vaan suorastaan lietsoi sitä täysin tietoisesti.
Kun hallituksen agendana on suuryritysten ja sijoittajien intressien ajaminen, kaikenlainen jakautuneisuus sopii sille täydellisesti - eteenkin, kun suuttumus kohdistuu heidän poliittisia vihollisiaan vastaan. Siksi eteenkin perussuomalaiset on täysin tietoisesti pyrkinyt edistämään syntynyttä vastakkainasettelua kantasuomalaisten köyhien ja pakolaisten välillä. Tämä on konkretisoitui Rajat kiinni -kansanliikkeessä, jossa myytti pakolaisista leikkausten syynä elää vahvana, eikä sen perussuomalaisilla jäsenillä ole juuri ollut haluja korjata tätä harhaluuloa. Ja tietysti maahanmuuton ongelmat ovat jollain käsittämättömällä logiikalla oppositiossa istuvan vasemmiston vika.
Samaan lopputulokseen tähtäävät myös erisuuruiset leikkaukset eri ikäryhmille ja naisvaltaisille aloille. Hallitus näkee köyhät paljon mieluummin tappelemassa keskenään kuin protestoimassa sitä itseään vastaan.
Tällainen poliittinen laskelmointi yhteiskuntarauhan kustannuksella on kerta kaikkisen kuvottavaa. Yhteiskunnan tehtävänä tulisi olla edistää kansan yhtenäisyyttä, ei pyrkiä jakamaan sitä. Yksikään juhlapuhe Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi ei tule korjaamaan niitä haavoja, jotka Sipilän hallitus leikkauksillaan Suomen kansan riveihin jätti.
Onneksi sentään kaikessa hallituskaan ei ole onnistunut. Kansa on herännyt kaduille ja tulee viihtymään siellä vastaisuudessakin. Joukkovoima-mielenosoitukset, Meillä on unelma -vastamielenilmaus ja muut vastaavat tapahtumat osoittivat sen, että tuomalla ihmisiä yhteen vaatimaan positiivista muutosta, myös rasismin ja ennakkoluulojen rikkaruohot voidaan kitkeä.
Tätä Sipilällä ja kumppaneilla on todellinen syy pelätä. Kun ihmiset eivät suostu jakautumaan, meillä on mahdollisuus luoda sellainen yhteiskunta, joka toimii meidän kaikkien hyväksi - ei vain kokoomuslaisten terveysfirmojen ja Sipilän sukulaisten. Turvallisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa vihapuhe menettää pohjansa.
Vaikka ensi eduskuntavaalien jälkeen valta siirtyykin todennäköisesti pidemmäksi aikaa takaisin vasemmalle, toivon hartaasti oikeistonkin oppineen kuluneesta hallituskaudesta jotain. Mikäli Suomen osuutta pakolaisista halutaan entisestään kasvattaa, on yhteiskuntarauhan kannalta edesvastuutonta edes harkita lisäleikkauksia sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin.
Se on tie todella synkkiin aikoihin.