Tämä vuosikymmen on tuonut yleiseen tietoisuuteen termit kuten vihapuhe ja vihakirjoitus. Ilmiö toki on vanhempi, mutta siihen on alettu kiinnittää huomiota melko hiljattain. Se on herättänyt vastareaktioita, ja suuntaus vaikuttaisi olevan yleisesti se, että vihapuheeseen ja vihakirjoitukseen ollaan suhtautumassa aina vain kielteisemmin.
Mitä vihapuhe sitten on? Se on rasistista, syrjivää tai henkilökohtaisuuksiin menevää, usein puutteellisilla faktoilla argumentoivaa, tunteisiin vetoavaa. Se pyrkii joko herättämään vihaa, tai loukkaamaan kirjoituksen kohteena olevaa henkilöä. Ad hominem tarkoittaa keskustelussa käytettävää argumenttia, jossa puututaan johonkin vastakeskustelijan henkilökohtaiseen ominaisuuteen.
Irvokkaimpia muotoja moinen kirjoittelu sai viime vuonna Suomessa tapahtuneiden henkirikosten tiimoilla. Netin pimeimmät mielet saivat sytykettä jopa murhista ja onnettomuuksista, joissa kuoli suvaitsevuuden puolesta puhuneita ihmisiä.
Millainen ihminen on sitten tyypillinen vihakirjoittaja? Hieman heikkolahjainen, syrjäytynyt, kalsarikännejä ja sotapelejä harrastava peräkammarin poika kenties. Hän, joka pelkää muukalaisten riistävän hänen toimeentulotukensa pois. Tällaisia ihmisiä varmaankin on, mutta se ei ole koko kuva. Vihapuhujiin lukeutuu myös menestyneitä poliitikkoja, ja jopa rasismilla uransa luoneita poliitikkoja. Ilmiöhän ei ole vain suomalainen, vaan maailmanlaajuinen, kuten tiedämme.
En pidä suomalaisia erityisen rasistisina, tai ainakaan sen rasistisempana kuin muitakaan kansoja. Itse asiassa olen sitä mieltä, että suurin osa suomalaisista on ihan järkevää ja suvaitsevaa väkeä. Arvostan siis suomalaisten sivistystasoa. Sivistystasomme toivoakseni on sellainen, että useimmat meistä tietävät mitä tarkoittaa lähdekritiikki, jos näkyviin osuu vaikkapa julkaisu nimeltä MV-lehti.
Olisi kuitenkin hyvä pyrkiä ymmärtämään, millaisia vaikuttimia vihakirjoituksen ja valemedioihin uskomisen takana on. Syrjäytyneisyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat, ulkopuolisuuden tuntu?
Rasistiset tahot vetoavat usein maamme turvallisuuteen, huomaamatta että juuri vihan lisääntyminen ihmisryhmien välillä luo yhä enemmän turvattomuutta ja pelkoa.
Ihmisoikeusliitto ja HSL aloittivat juuri näkyvän kampanjan julkisissa liikennevälineissä tapahtuvaa häirintää ja väkivallan uhkaa vastaan. https://ihmisoikeusliitto.fi/
Kampanja on tarpeellinen, vaikka ihanteellisessa yhteiskunnassa moiselle kampanjalle ei edes olisi tarvetta. Nyt sille on.
Mitä tulee pakolaisiin ja turvapaikan hakijoihin, niin yhteiskunnallamme on humanitäärinen velvollisuus tarjota suojaa ihmisille, jotka pakenevat henkensä edestä sotaa tai vainoa. Meille suomalaisillekin on sitä turvaa suotu, ja myös me suomalaiset olemme kohdanneet "maahanmuuttokriittisyyttä" siellä minne olemme menneet. 1960- ja 1970 -luvun taloudellisten taantumien aikaan meiltä lähti paljon työväkeä Ruotsiin leveämmän leivän perässä. Kansankoti ei kohdellut kaikkia silkkihansikkain, ja moni päätyi kodittomaksi alkoholistiksi T-centralenin penkeille. "Finnjävelien" lapset puolestaan saivat kokea kiusaamista ruotsalaisissa kouluissa.
Meidän ei tarvitse pistää tätäkään vahinkoa kiertämään.
Turvapaikkaa hakevat ja sotaa tai Isisiä pakenevat ihmiset eivät ole täällä leveämmän leivän perässä, he ovat tulleet henkensä säilyttämiseksi. He ovat matkanneet epämukavissa oloissa tuhansia kilometrejä ihmisen voimakkaimman vietin, eloonjäämisvietin, ohjaamina. He pakenevat juuri sitä mitä mekin pelkäämme, eli suurta terrorismijärjestöä, väkivaltaa, yhteiskunnallista kaaosta.
En ryhdy tässä kirjoituksessani enää ruotimaan maamme turvapaikkasäädäntöjä, sillä niistä käydään julkista keskustelua muillakin foorumeilla. On hyvä että keskustelua käydään, jos se liikkuu asiallisella pohjalla.
Mitä itseeni tulee, niin on tunnustettava, että en ole vielä saanut osakseni kovinkaan paljon vihakirjoittelua. Monet suvaitsevuuden ja monikulttuurisuuden puolesta puhuvat poliitikot tiemmä saavat. Ehkei minua ole vielä noteerattu, vaikka Twitterissä minua seuraakin jokunen "maahanmuuttokriittinen" kuntavaaliehdokas muista puolueista.
Kannatan sananvapautta, vapaata keskustelua kaikista aiheista. Valheita, valemedioita, ja valheellisen tiedon levittämistä, sekä rasismia, sen sijaan vastustan. Toivon vihan joskus väistyvän, ja rakentavan dialogin saavan sijaa. Suomalaiset ovat jo osoittamassa, että vihapuhe ei enää ole suotavaa.
Kuten tykkäämäni Haloo Helsingin biisissä sanotaan:
Me ollaan samaa tuhkaa,
samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt,
tää maailma on vihaan kyllästynyt.
0