Terrorismin tarkoituksena on synnyttää uhriensa lisäksi mahdollisimman paljon pelkoa ja lamaannusta, eli maksimaalinen shokkivaikutus. Terrorismi hakee samalla niin sanotun ”toisen ääripään” reaktiota, jolle on ominaista esimerkiksi vihapuhe syyttömiä etnisiä vähemmistöjä, kuten muslimeja, vastaan.
Vastajihadismi ja ääri-islamismi ovat tyypillisiä ääri-ideologioiden välisen julkisen vihanpidon ääripäitä. Ne elävät vihasta ja ruokkivat sanoillaan ja teoillaan toinen toistaan.
Länsimainen vastajihadismi pyrkii esittäytymään koko länsimaisen sivilisaation sanansaattajana. Samalla se leimaa koko islamin radikaaliksi poliittiseksi aatejärjestelmäksi. Vastaavaa kattavuutta tavoittelee radikaali-islamkin esittäytymällä koko islamilaisen maailman esitaistelijana. Molempia yhdistää kuitenkin todellisuus, missä ne ovat osoittautuneet tuhovoimaisiksi ideologioiksi niitäkin kohtaan, joita ne väittävät edustavansa. Esimerkiksi ääri-islamistisen terrorin uhrit ovat suurimmalta osin islaminuskoisia.
Asetelmat ovat keskiaikaiset ja sisäisesti perin ristiriitaiset.
Vastajihadismi on yksi esimerkki etnisiä vastakkainasetteluja lietsovista oikeistoradikalismin muodoista. Se vaikuttaa kuitenkin olevan yksi yleisimmistä länsimaissa ilmenevistä islamvastaisista ja uusnationalistisista aatteellisista viitekehyksistä, jonka vaikutus ulottuu myös demokraattiseen järjestelmään. Demokraattista järjestelmää hyväksikäyttävät oikeistoradikaalit voimat lietsovat etnisiä vastakkainasetteluja kansan pariin, mikä antaa osaselityksen valtaväestön keskuudessa vellovalle arkiselle rasistissävyiselle vihapuheelle.
Islamvastainen ja konfliktihakuinen vihapuhe tarjoaa ääri-islamistiselle verkostolle liiankin helpon tekosyyn oikeuttaa tuhoisaa ideologiaansa käännytystyön ja aivopesun kohteiksi valikoitujen silmissä.
Pysähtymisen paikka.